Lieksalainen Perussa ja Boliviassa: 14.6. Nazca

Viiden maissa heräilin hyvin nukutun yön jälkeen, rytmit alkavat siis olla kohdallaan. Vatsa on vieläkin löysä, muttei vessassa tarvitse onneksi juosta vähän väliä. Puoli seitsemältä lähdin kaupungille ja kun näin ihmisten työntelevän torikärryjään yhteen suuntaan, menin perässä. Näin pieneksi kaupungiksi tori oli todella laaja alue. Se on jaettu kahteen osaan, toisella puolella myydään vihanneksia, hedelmiä, lihaa, kalaa ja muuta ruokaa; toisella puolella on vaatteita ja kenkiä.

Aamulla torilla oli vielä väljää. Torin kahden osan välissä oli katettu tila, jossa oli pikkuisia kotikeittiöitä. Siellä ihmiset pisteli aamuseitsemältä jo kunnon aterioita. Näin myös ensimmäisen intiaanikauppiaan, vanhan mummon myymässä perunoita. Intiaaneja omissa asuissaan täällä oikeastaan näkee hyvin harvoin, suurimassa osassa ihmisistä on kyllä intiaaniverta.

Aamiaisen söin yhdessä pienessä kuppilassa kauppakadun varrella. Kahvi, kanasämpylä sekä kananmuna ja perunat jonkin kastikkeen kanssa teki 4 solea eli n. 90 senttiä.

Sitten piti lähteä etsimään sovitinta pistorasiaan. Täällä on kyllä rasiat, joihin menee ohuet pyöreät pistokkeet, mutta läppärin laturin tolpat oli rasiaan liian paksut. Myös usb-tikku piti löytää, koska oma oli jäänyt Espooseen. Mutta eihän niitä mistään löytynyt.

Kahdeksalta aurinko paistoi jo täydeltä terältä, joten piti lähteä järjestämään sitä Nazcan viivojen ylilentoa. Mutta siitä seuraavassa jutussa. Iltapäivällä tallailin vielä kaupungila pariin otteeseen,löysin usb-tikun ja pistokesovittimen sain lainaan tämän hostellin pitäjältä. Hän on muuten hollantilainen nainen, jolla on lapsi ja toinen tulossa. Rahaa nostin automaatista 400 solea, onneksi on tilillä vielä aika paljon jäljellä – mutta onhan päiviäkin. Lounaaksi söin ison annoksen naudan paahtopaistia, perunoita ja papuja; juomaksi tuli kannullinen itse tehtyä papaijamehua. Hinta oli 14 solea eli n. 3,20 euroa. Ei paha sekään.

Niin, Nazcan asukasluku liikkuu varmaan kymmenissätuhansissa. Kaikki rakennukset ovat aika uusia, koska 1996 täällä oli 7,8 richterin maanjäristys. 70 % rakennuksista tuhoutui. 1998 oli toinen järistys, 8,0 richterin asteikolla, mutta sen keskus oli vähän etelämpänä.

Ohjelmaan tuli sellainen muutos, että lähdenkin Arequipaan vasta tänä iltana yöbussilla. Löysin nimittäin paikan, jota ei voinut jättää käymättä. Se on inka-chinchojen eli esi-inkojen hautausmaa keskellä autiomaata. Nähtävänä on tuhat vuotta vanhoja muumioita omissa haudoissaan. Ja koko alue on melkein ihmisluista valkeana – tai no ei ihan. Samaan retkeen kuului vielä tutustuminen yhteen keramiikkapajaan. Mutta niistä myöhemmin.