Nazcassa ollaan ja puoli viideltä aamulla tätä kirjoittelen. Valoisa tulee tasan kuudelta – kuten pimeäkin illalla – joten vielä ei kannata kaupungille lähteä.
Eilen Limassa kävin vielä kerran syömässä Jerikossa ja tilasin taksin Cruz del Surin terminaaliin. Samassa taksissa lähti muuan jenkki, joka oli menossa bussilla Cuscoon. Eilen jo suunnittelin matkustavani toisen yhtiön bussilla, mutta aika alkoi olla vähissä enkä siksi viitsinyt lähteä sitä toista firmaa etsimään. Limassa ei nimittäin ole mitään varsinaista linja-autoasemaa, vaan yhtiöillä on omat terminaalinsa, joista bussit lähtevät. Ja melkoinen rakennushan tämä Cruz del Surin terminaali olikin, heti sisään astuessa tuli mieleen pieni lentokenttä. Ensin ostetaan tiskeiltä liput, sitten viedään matkatavarat omalle osastolleen. Eri suuntaan lähteville busseille on omat lähtöporttinsa ja portilla on turvatarkastus. Laukkuihin vilkaistaan ja mies katsotaan metallinpaljastimella. Bussissa istuimet ovat todella leveät, mukavat ja aitoa nahkaa. Lähdetttäessä esitetään turvavideo, jossa näytetään hätäpoistumistiet ym. Kuten lentokoneissakin. Ja heti matkan alettua tarjoillaan ateria: riisiä ja kanaa, hedelmiä, leivos ja kokista. Lisäksi bussissa on langaton internet ja oma päätekin koneettomille, mutta niitä en nyt matkan aikana käyttänyt.
Lima on 10 miljoonan asukkaan kaupunki esikaupunkeineen ja sen huomasi. Keskustan jälkeen alkoi loputon hökkelialue, välissä oli hienompia asuinalueita aidattuina ja varastoja ym. Mutta kurjaa seutua kaikenkaikkiaan. Mentiin pitkin Tyynenmeren rannikkoa ja vähän myöhemmin alkoi näkyä pienen vuoren kokoisia hiekkadyynejä. Niitä riittikin satojen kilometrien matkalle. Ja hökkeleitä vuorien jurellakin. Useimmat talot oli kyllä tehty tiilistä, mutta huonompiakin näkyi.
Vaikka menimme pitkin Pan-American Highwayta, Etelä-Amerkin pisintä valtatietä, muuttui se välillä kyllä aika kapeaksi. Bussit ja rekat siellä pääasiassa liikkuivat ja ajomatkat täällä ovat aika pitkiä. Niin, Cruz del Surin busseissa on muuten ainan kaksi kuljettajaa, jotka vaihtavat vuoroja neljän tunnin välein.
Bussi pysähtyi vain kahdesti, ensin Paracasissa, jossa on hieno luonnonsuojelualue, sitten Icassa. Ennen Paracasia matkan isäntä tai stuertti toi käteen bingolipun. Olin kuullutkin, että näissä busseissa pelataan bingoa. Mies luetteli numeroita espanjaksi mikrofoniin ja niinhän siinä kävi, että minä pääsin ensimmäisenä huutamaan ”bingo”. Oli muuten elämäni ensimmäinen kerta, kun koko peliä pelasin. Ja ette arvaa, mitä oli voittona. No tietysti hieno valkoviinipullo puutelineessä! Mutta enhän minä nyt sitä tarvitse, joten päätin antaa jollekin tosi köyhälle tai auttavaiselle ihmiselle. Niin, ja bussimatkan hinta pitää mainita: elämäni upein linja-autokyyti ruokineen ja palveluineen yht. n. 14 euroa. Ja matkaa tehtiin seitsemän tuntia eli varmaan 400 – 500 km.
Kello oli jo yli yhdeksän kun tultiin Nazcaan. Terminaalin ulkopuolella oli sankka joukko paikallisia tarjoamassa palvelujaan. Olisi ollut halpaa hostellia, kyytiä ja kaikenlaista. Mutta sen olen oppinut, että näihin erikoistarjouksiin ei pidä langeta. Kävelin siis porukan läpi ja löysin tien pääkadulle. Siellä kysyin yhdeltä silmälasipäisletä kaverilta tietän Plaza de las Armasille. Sen lähellä hostellini nimittäin sijaitsi. Hän alkoikin puhua hyvää englantia ja alkoi saattaa minua Plazalle. Oli kuulemma töissä turismin palveluksessa. Annoin sen viinipullon hänelle kiitokseksi. Aukiolta olikin helppo osata tänne majapaikkaan ja ystävällinen oli emäntä, joka otti vastaan. No niinhän tällä alalla kyllä pitää ollakin. Ainoa puute täällä on, että en saa nettiä toimimaan. WLAN kuulemma on, mutta se ei vain yhdistynyt. Kirjoitan siis tätä omalle koneelle ja laitan jossain nettikahvilassa blogiin.
Se Nazcan viivojen katselu lentokoneesta on kuulemma kiinni säistä. Jos on pilvistä ja sumuista, ei lennetä ollenkaan. Pitää vain toivoa parasta.
Kunhan valkenee, lähden katselemaan kaupunkia ja syömään aamiaista. Lisää kuvia ja tarinaa tullee vielä tämän (Perun) päivän aikana.
Klikkaa kuvaa, niin näet sen täysikokoisena.
Turvatarkastus Cruz del Surin bussiterminaalissa
Bussit on kohta lähdössä.
Linja-auto kuin lentokone.
Näillä penkeillä kelpaa nukkua.
Hökkelikyliä Liman laitamilla.
Vuoren kokoisia hiekka-/soradyynejä.
Asumuksia vuoriston juurella.
Täältä sitä saisi soraa halvalla.
Autokorjaamo Chinchassa.
Voittanut bingolippu.
Pysähdys Paracasissa.
Katusoittajia Nazcan illassa.
Huone Hospedaje Brabantissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti