Perun puolella matkaa jatkettiin Flores-yhtiön autolla. Se oli myös kansanmalli ja kansaa olivat matkustajatkin. Pari sylivauvaa itkeskeli silloin tällöin ja vieressäni istuva tosi tukeva täti pyysi toista vauvaa helliteltäväkseen. Siihenhän se lapsi nukahtikin loppumatkaksi. Jostain kyytiin hyppäsi poika, joka esitti ilmeisesti itse tekemiään lauluja, mutta kun äänikään ei ollut kummoinen, ei monta kolikkoa irronnut. Nyt myös Perun puolella poliisit pysäyttivät kahdesti. He eivät kuitenkaan katsoneet passeja, vaan tunnustelivat hattuhyllyllyä olevia matkatavaroita. Mitä lienevät etsineet, ehkä aseita. Korkeimmalla käytiin 4413 metrissä.
Istuminen alkoi tuntua takapuolessa ja kahdeksalta perillä Arequipassa matkaa oli tehty jo 11,5 tuntia. Olin varannut sieltä yöpaikan ja tarkoitus oli jatkaa aamulla Piscoon, mutta sitten välähti päähän, että samahan sekin reissu on tehdä nyt yhteen putkeen. Olen nyt oppinut busseissa torkkumaan ja niissä luksusmalleissa pystyy nukkumaankin ihan hyvin.
Ormeño-yhtiön Royal Class bussi lähtikin kymmeneltä illalla, joten siihen lipun ostin. Bussiaseman kuppilassa ehdin syödä kananrinnan ja evääksi varasin tarpeksi mehua ja suklaata. Royal Class bussit lähtevätkin eri terminaalista, joka oli tosin ihan kansanterminaalin vieressä. Meille VIP-matkustajille oli siellä oma odotushuone, jossa oli sohvia, tv, kukkia ja baarikin. 13 tunnin matkan hinta tässä kuninkaallisessa luokassa oli silti vain vajaat 14 euroa.
Yö meni aika hyvin nukkuessa ja aamulla Nazcan jälkeen tarjoiltiin aamiainen teen kera. Piscossa oltiin yhdentoista maissa ja sieltä otin heti taksin tänne hotelliin. Mutta jatkoa seuraavassa tarinassa. Tässä vielä kuvia matkalta, bussin ikkunasta.
Kalastajien pyytöjä Titicaca-järvellä.
Puno 1.
Puno 2.
Puno 3.
Tällaisia risumajoja oli Arequipan ja Piscon välillä paljon.
Monet oli todellisia hökkeleitä, mutta en niitä ehtinyt kuvata auton ikkunasta.
Usvaseinä peittää vuoret autiomaassa.
Tie halki autiomaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti