Lieksalainen Perussa ja Boliviassa: 20.6. Bolivia, La Paz

Mopotaksilla ajelin linja-autoasemalle ajoissa ennen seitsemää. Kun yritin mennä lähtölaiturille, ei minua sinne kuitenkaan päästetty, lippuun oli merkitty lähtöpäiväksi eilinen ja vielä väärä kellonaika! Aloin jo melkein hermoilla, paikalle tuli vartija, joka lupasi hakea turistipoliisin selvittämään asiaa. Aikani odottelin, mutta eihän sieltä ketään tullut. Sitten huomasin onneksi bussifirman luukulla liikettä ja menin selittämään tilannetta. No, poika korjasi vain päivän ja kellonajan kynällä ja sillä selvä. Ennen lähtölaiturille pääsyä täytyy käydä vielä maksamassa yhdellä luukulla solen vero valtiolle.

Bussi tuli aika täyteen ja kun kysäisin naapurilta, koska ollaan perillä, hän sanoi että kolmen tunnin päästä. Ja minä kun luulin että matkaan menee kymmenen tuntia. Mutta eihän se kolmessa tunnissa mennyt, lähtökin myöhästyi melkein tunnin ja koko matka kesti neljä ja puoli tuntia.

Bolivian raja olikin sitten kokemus. Ensin bussissa jaettiin kaksiosaiset kaavakkeet, jotka piti täyttää Perun rajavartijoita varten. Sitten ulos bussista ja kaavakkeet rajaviranomaisten konttoriin. Sitten kävelinkin rajan yli Bolivian puolelle, mutta kun siellä menin samanlaiseen konttoriin, ei kaikki ollutkaan kunnossa. Passistani puuttui Perun lähtöleima. Ei kun takaisin Perun puolelle ja konttoriin. Mutta eihän passia siellä leimata vaan toisessa konttorissa vastapäätä. Siis sieltä leima ja takaisin Boliviaan. Sitten Boliviasta sain taas kaksiosaiset kaavakkeet, jotka piti täyttää ja palauttaa konttoriin. Siellä leimattiin toinen osa, ja annettiin se minulle. Sitten taas toiseen toimistoon hakemaan Bolivian tuloleima passiin.

Tuo kaavakkeen itselle jäävä osa on muuten erittäin tärkeä paperi. Kun olimme jo pitkällä Boliviassa, bussi pysäytettiin vielä kahdesti ja katsottiin paperit. Edessäni istui ihan eteläamerikkalaisen näköinen tyttö, jolla oli kuitenkin USA:n passi. Hän ei ollutkaan tajunnut täyttää kaavakkeita eikä hänellä näin ollen ollut sitä kantaosaa. Poliisit komensivat hänet kylmästi ulos autosta ja kehottivat ottamaan taksin takaisin rajalle. Myös maksamalla poliiseille melkein kolmesataa bolivaria olisi selvinnyt, mutta kusessahan hän olisi seuraavassa tarkastuksessa taas ollut.

Maisemat Bolivian puolella ovat aika paljon samanlaisia kuin Perussakin. Korkeimmalla käytiin 4028 metrissä; tämän La Pazin korkeimmat osatkin muuten ovat yli neljässä kilometrissä, alimmat n. 3100 metriä korkealla. Keskusta on rotkossa, mutta suuri osa myös vuorten rinteillä.

Bussiasemalla ostin jo lipun tiistaiaamuksi Copacabanaan. Se ei ole se Brasilian rantakohde, vaan Bolivian oma turistikaupunki Titicacan rannalla. Hotelli on vanha rakennus eikä lämmitystä ole. Kaasulämmitintä saa kuulemma lainata puoleksi tunniksi, lainaan sen juuri ennen maatamenoa. Yöllä lämpötila nimittäin laskee n. neljään asteeseen. Langaton netti kuitenkin toimii hienosti ja se on nyt aika tärkeää.

Iltapäivän käveleksin kaupungin keskustassa ja kävin syömässä. Nyt olen jättänyt suosiolla pois salaatit ja majoneesit, sen verran kiusallista on kun saa jatkuvasti juosta pytylle. Poliiseja ja sotilaitahan täälläkin riittää; hieman huvitti kun yksi kadunpätkä oli suljettu autoliikenteeltä ja sitä vartioimaan laitettu puomille kolme poliisisia luotiliiveissä ja haulikot kädessä. Mutta maassa maan tavalla. Kadulla muuten ihmettelin, miksi kaikkiaan kolme ihmistä irvisti minulle. Tulkitsen sen nyt niin, että he pitivät minua amerikkalaisena. Ja amerikkalaisista täällä ei pidetä. Ehkä he irvistyksellä lähettivät jonkin pahan silmän tai taudin, saa nähdä. Päänsärkyä ja ripulia en kyllä lisää enää tarvitsisi.

Bolivian presidentti Evo Morales on vasemmistolainen intiaani, joka on kansallistanut aika paljon ulkomaisten yhtiöiden omaisuutta. Mutta ihmeen pitkään ja suosittuna hän on vallassa pysynyt; ennen Bolivia tunnettiin siitä, että vallankumous tai -kaappaus tehtiin n. kerran vuodessa. Tällä hetkellä maa taitaa olla Etelä-Amerikan köyhin. Valuutta on boliviaano, joka vastaa n. kymmentä senttiä. Hintataso täällä on vieläkin alempi kuin Perussa, joten pitäisi muistaa olla tinkimättä turhia. Kyllähän nämä ihmiset rahaakin tarvitsevat.

Huomenaamuna 3.30 tulee bussi hakemaan retkelle Tiwanakuun. Sattui nimittäin nin, että juuri huomenna aymara-intiaanit juhlivat siellä uutta vuotta! Aamukuudelta alkavat rituaalit ja seremoniat ikivanhoilla raunioilla. Aurinkoa palvotaan ja yhdeksältä syödään aamiainen. Siten on tutustuminen raunioihin ja museoihin oppaan johdolla ja lounas klo 12. Puoli neljältä palataan La Paziin. Jos aika riittää, voi olla että käyn vielä Valle de la Luna eli Kuun laakso nimisessä paikassa. Neil Armstrong on sen kuulemma nimennyt; maisemat ovat kuin kuusta.

Otin jo bussin ikkunasta muutamia kuvia kaupungista, mutta muistikortti oli unohtunut läppäriin. Ja kameran muistista niitä ei saa kuin usb-kaapelilla, jota ei nyt ole.

Klikkaa kuvaa, niin näet sen suurempana.

Hotellihuone on siisti mutta kylmä.

Hotellin sisäpiha.

Banderollissa lukee:
VELJEMME KANSANEDUSTAJAT
KANSANEDUSTAJAN TEHTÄVÄ ON: ETSIÄ JA OLLA OSA RATKAISUA KANSALLEEN.
TOIVOMME, ETTÄ OLISITTE OSA RATKAISUA,
ETTE OSA ONGELMAA.