Talot ovat parikerroksisisa, tiilestä tehtyjä, kuten muuallakin Perussa. Talon katolle jätetään rakennusvaiheessa aina betoniraudat törröttämään pystyyn. Näin voidaan todistaa, ettei talo ole vielä valmis eikä siitä näin ollen tarvitse maksaa veroa. Toisaalta lisäkerroksen rakentaminenkin lienee helpompaa.
Varsinaista toria en löytänyt, Kauppiaat kaupustelevat tavaroitaan muutamien katujen varislla. Yhdellä kadulla on vaatteita, toisella hedelmiä. Koska en viitsi pyykkiä täällä pestä, heitän likaiset vaatteet aina roskiin ja ostan uudet tilalle. Kalsarit maksoivat 45 senttiä ja t-paita 1,50 euroa. Sitten ostin kellon (ainut kello oli puhelimessa) n. 3,50 euroa, rypäleitä, sämpylöitä sekä 50 sentillä pussillisen kokan lehtiä. Ne ovat ihan eri asia kuin kokaiini; lehtiä myydään julkisesti katujen varsilla. Niitä on myös aina tarjolla ravintoloissa teen yhteydessä; lehdet liotetaan teehen ja näin saadaan kokateetä. Intiaanit myös pureskelevat lehtiä yleisesti, niiden sanotaan auttavan myös vuoristotautiin.
Huomenna on herätys kuudelta ja seitsemän aikoihin lähteen bussi La Paziin, Boliviaan. Matka-aika on n. 10 tuntia. Mutta kyllä tähän matkustamiseen tottuu, bussit ovat hyvin mukavia. Matka muuten maksoi n. 13 euroa.
Punon keskusaukio.
Keskusaukion laitaa.
Katedraali.
Poliisit käskynjaossa kirkon portailla.
Naispoliiseja.
Avomallinen poliisin koppiauto.
Pojilla on kiire upseeriopistoon.
Näkymä hotellihuoneen ikkunasta.
Kaupantekoa kadulla.
Pyörätaksien parkkipaikka. Nämä ovat luksusmalleja.
Polkupyörätaksi ajossa.
Punon satamassa on pikkuisen levää.
Oikeanpuoleiselta naiselta ostin kellon.
Hotelli El Lago.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti